torstaina

olen siinä imussa.
mikään tietoisuus ei voi minua pysäyttää, olen ilman polttoainetta käyvä kone. kone aloittaa ennen aamukuutta, pyöräilee, tekee palkkatyönsä ja pyöräilee, vaihtaa vaatteet, lukee lehden, on, lenkkeilee, jumppaa ensimmäisen kerran, on, jumppaa toisen kerran, lenkkeilee toisen kerran, jumppaa kolmannen kerran, tekee vielä pilatesharjoitukset ja etsii peilikuvasta tuloksia.

vedän itseni niin piippuun

keskiviikkona

enter Angst Existential

yksinäisyyteni,
minussa täytyy olla jotain ärsyttävää, vastenmielistä, luotaantyötävää, uuvuttavaa, turhauttavaa tai epämiellyttävää. ehkä musta ei saa mitään. olen hyödytön.
hyödytön toisten kannalta. tämä fakta ei häiritsisi, jos yleismielialani olisi riemukas.
syystä tai toisesta olen masentunut ja ahdistunut. mikään ei tunnu miltään, millään ei ole merkitystä, eikä sellaisia asioita voi luoda uudestaan.
silmät seisovat päässä, eli toistaiseksi valot ovat päällä, vaikkei ketään ole kotona.
sekin on väärin sanottu. oikeasti en ole varma olenko tässä vai missä. unohdun pääni sisään tai jonnekin, havahdun välillä samaan todellisuuteen missä useimmat ovat.

maanantaina

eikä!
bingesin heti töistä tultuani >> pöntölle yökkimään, tuloksena vain limainen kasa kahvia ja jotain muuta

hirveä olo henkisesti ja fyysisesti.

en jaksa ajatella tästä kuopasta nousemista

sunnuntaina

viikonloppu=syöminen
n. 10 000kcal/pv
nyt en jaksaisi ahdistella tätä
väsyttää huominen työpäivä nyt jo

jatkuva epämääräinen olo; en ole täysin varma olenko tässä oikeasti. missä muuallakaan?