Rakentelen mielikuvia(1 USA Road Tripiäni ajatellen, mitä haluan nähdä, kuinka pitkään ja mitkä realiteetit huomioonottaen. Muutamia huomioonotettavia seikkoja:

a) välimatkat + ajokortittomuus

b) liittyy kohtaan a), kaikkea ei voi nähdä tällä reissulla

c) yöpymiskustannukset - torakat ja raiskaajat ovat absolute deal breaker

d) ikä, voi olla ongelma, sillä dokaan vain matkoilla

En ole koskaan matkustanut Yhdysvalloissa, mistä johtuen mittasuhteiden ja välimatkojen hahmottaminen on hankalaa. Yritän koko ajan pitää mielessäni mm. , että Texasin osavaltio on kaksi kertaa Saksan kokoinen JA että köröttelen bussikyydillä. Esimerkiksi matka Seattlesta San Frasnciscoon kestää 20 tuntia (n.1300 km).

Tämä tulee olemaan ongelma, sillä minua kiinnostavat erityisesti suuret kaupungit hajanaisesti ympäri maata; New Orleans, San Francisco, Chicago ja New York, pari mainitakseni.

En pääse ajatuksesta ''no nyt kun kerran tänne asti on lennetty niin olen kai velvoitettu näkemään tietyt paikat''.

Matka tulee olemaan melko low budget, ne torakat ovat tosiaan ainoita rajoittavia tekijöitä, suhteeni ruokaan on muutenkin lähinnä kaukaa ihaileva, joten rahaa tarvitsen lähinnä paikasta toiseen siirtymiseen. Halvimmillaan yhteen suuntaan lentää Helsingistä Seattleen (toistaiseksi oletettu matkan aloituskohde) 415 eurolla. Muita kustannuksia ovat Greyhoundin kahden kuukauden tiketti 499 usd, paluulento vähintään toiset 415e ja elämisraha 1500e (päiväbudjetti 25e).

1)

London, still there ja kolme asiaa skarpattavaksi

Lontoo on hieno! Ei ehkä kokonaisvaltaisen esteettinen, kuten vaikkapa Pietari, mutta muuten. En enää punastu ja kiusaannu, kun feissari puhuttelee minua sweetheartina - suupieleni korkeintaan nykivät, ei tulisi mieleenikään käydä respassa valittamassa vetoisesta ikkunasta tai vuotavasta kaksiotehanasta ja mitäpä minä kokolattiamatosta kylpyhuoneessa..

Matkoilla on aina mukavaa, suurkaupungeissa parasta on se, miten jokkoon sopii kuka vaan.

Perussairauteni aiemmin mainittujen lisäksi on krooninen matkakuume, tosi vitsikästä. Käytän matkusteluun mielelläni kaikki rahani, harmillisesti työnteko hieman häiritsee kokonaisvaltaista matkustusta. Suunnittelen tälle viikonlopulle edes lounasta Tallinnaan.

(Suosittelen muuten kaikille Tallinnan käviöille mullistavan miellyttävää suklaakahvilaa osoitteessa Vene 6.)

Tärkeysjärjestyksessä seuraavaan, jaetulle ensimmäiselle sijalle. Kokonaisvaltainen terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelu.

Kuten olen aiemmin maininnut tai antanut osoittaa, minulla on epäterve tausta. Syömisen ja liikunnan kontrollointi, sääntely ja siinä rypeminen on jossain vaiheessa ollut vakavamuotoinen elämäntapani, joka vaikuttaa toimintaani edelleen. Enää en paastoa viikkoja vedellä tai treenaa työajalla, olen siirtynyt toisenlaiseen malliin: mahdollisimman terveelliseen. Voin sanoa olevani enimmäkseen vain filosofiani kehittämisen asteella, taustatutkimukseni on edelleen kesken, mutta perusidea on usko luonnonmukaisiin puhtaisiin raaka-aineisiin.

Työn alla:

1. Pyrin enenevissä määrin eroon kypsennetystä ruuasta ruokavaliossani.

2. Pysähdyin miettimään kosmetiikkatuotteiden pitkiä valmistusaineluetteloita (mm. ympäristömyrkkyjä!), käytän paljon kosmetiikkaa, enkä tahdo iholleni mitään pahaa. Tänään sain Ecodeal -nettikaupasta tilaamani paketin: sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja puhdistusaineita (myös pyykinpesuun). Tuoksu vähemmän miellyttävä, mutta Tohtori Hauskan irtopuuterin ihon silkkiseksi jättävä tuntu on hurmaava.

3. Monipuolinen liikunta on mm. vireyden, järjenjuoksun, unen, levollisuuden ja luovuuden edellytys, jonka vuoksi sitä pitää harjoittaa enemmän.

Greyhound CHILLS etc.

Uskoakseni työt ovat nyt toistaiseksi loppu. Toistaiseksi, sillä minulle epäsuorasti vihjailtiin mahdollisesta jatkoajasta. Sressaavaa tällainen haahuilu.

VAIKKA, oikeastaan tilanteeni on ihanteellinen! Saan halutessani helpotusta krooniseen matkakuumeeseeni.

Oikeaa matkustamista on persettä puuduttava maata pitkin matkaaminen. Lentokone on nopea, aye, ei nykyaikainen tai millään tavoin minun tarpeisiini perusteltu vaihtoehto.

Minua häiritsee jatkuvasti halu päästä kiertämään Yhdysvallat. Greyhoundilla kuusikymmentä päivää from coast to coast -tyyliin, peräkylien gas stationit, ehdat punaniska-Randyt, liiankin kansainväliset suurkaupungit ja ah-ah kaikki amerikan herkku! Siis tää polttelee niin pahasti!!! Tämä aihe ei ole loppuun käsitelty.

Huomenna kuitenkin Lontooseen, mikä on varsin mainiota. Kyseessä on tuttu kaupunki, yksi Euroopan suosikeistani. Niin kansainvälinen, kulttuurien sulatusuuni, jolla tiukka viktoriaaninen tausta, vastaavasti myös hurjan nuorisokulttuurin eurooppalainen kehto, punkia, rockia, kaikkea vitun jeejeetä.

Who wants to live forever

Yritän raapia irtonaisia välähdyksiä kasaan..

Havahduin siihen todellisuuteen, että seuraava viikko on viimeinen työviikkoni tässä siinä organisaatiossa, jonka palveluksessa olen ollut viimeiset puoli vuotta. En tiedä, onko minulla siitä mitään hyvää sanottavaa, mutta ei pahaakaan.

Viikon päästä lähtö Lontooseen. Olen viettänyt siellä aikaa muutamia kertoja, enkä vieläkään osaa sanoa, pidänkö ko. kaupungista vai en! Mielestäni Lontoosta nauttimiseen tarvitaan erityistä mielentilaa. En valitettavasti voi keskittyä tällä kertaa täysin parhaaseen ajanvietteeseen, eli urbaaniin fiilistelyyn, vaan toimin matkaoppaana kahdelle erityiselle henkilölle. He haluavat nähdä kaiken Towerista Madame Tussaudsiin ja mitä kaikkea............

En juurikaan käy baareissa, klubeille tai yökerhoissa, ja jos käyn, teen sen arki-iltoina. Eilen poikkesin hieman tavoistani, ja viihdyin valomerkkiin asti parissa paikassa. Sanon heti, että minulla oli hauskaa! mutta en ymmärrä näiden teinihelvettien vetovoimaa viikonlopusta toiseen.. Kallista bisseä, tungos, yleisesti niin hirveä meteli, että keskusteluyritykset jäävät tunnelmaa latistavan yksipuolisiksi. Niin, mitä muka hämmästelin, kun täysin ennalta tuntemattomat kundit tulivat pitkin iltaa nuolemaan kaulaani tai muita ruumiinosiani - muuta ajanvietettä ei ole, kun Poker face soi vuorostaan kuudetta kertaa. Tämän kaiken lisäksi tunsin itseni tädiksi, kun asiakaskunnasta valehtelematta 75% oli ala-ikäisiä.

Mutta kuten sanoin, minulla oli hauskaa! Pokasin ,,, vähän kaikkia, vedin pääni täyteen kunnolla ja tanssin pitkään monessa erässä, salaa iloiten jokaista poltettua kaloria.

17. jälkeen

Voi Pietari, miten se ylitti odotukseni. Pitkä viikonloppu ei tietenkään riittänyt, kokemukseni jäi nykyslaavilaisen fiilistelyn asteelle, jonka seurauksena suunnittelen nyt uusintaa. Se tosin lykkääntynee vuoteen 2010, sillä yritän säästää rahaa ja olen kahden viikon päästä päättänyt olla Lontoossa, lokakuun aikana Narvassa ja uudenvuoden Minskissä...

On minulla huomattavampiakin valittamisen aiheita: työn aiheuttama stressi ja lähestyvän työttömyyden aiheuttama stressi, syksyn eteneminen talveen ja sen aiheuttama ah-ah-ahdistus, syömishäiriö ja se, etten koskaan nähnyt Queenia livenä.

Ennen matkaa 17.

Vuoden 2009 17. ulkomaankohteeni on 500km itään, pitkää pursuaa historiaa ja kulttuuria, ja on minulle ennestään tuntematon. Kaupunki on tavoitettavissa junalla ja sain vaihtaa rahaa.

Viime matkasta on liian kauan, palasin Balkanilta kaksi kuukautta sitten, päivälleen!

Ja kyllä, yritän vain viivyttää pakkaamisen aloittamista - ainut huono puoli lähtemisessä. En tiedä kumpi on vaikeampaa, pakata lyhyelle kaupunkilomalle vai kuukausia kestävälle reppumatkalle.

Satunnainen matkakuva arkistoista. Suukko sille, joka tunnistaa. Mut.

Trendin harjalla

Ei enää vasta-argumentteja, ostin kuukupin.

Suhtaudun edelleen hieman epäillen tähän kumikuppiin, entä jos pinta nousee liian korkealle ja kumarrun? Jätänkö jälkeeni verisiä lammikoita?

Enää ei tarvitse hermoilla kertakäyttöisten, saastuttavien ja rapisevien tampaxien kanssa. Tuuppaan tulpan paikoilleen ja tyhjään välillä.

Kuukuppia pikkusisko ei voi erehtyä luulemaan ikkunaan liimattavaksi lentokonetarraksi, korkeintaan ehkä tekonenäksi..

Tänään oli erikoisen mukava maanantai, en muista toista näin vaivatonta maanantaiaamua. Ei harmittanut herätä vaikka unetti, näytin upealta, en edes lihavalta, löysin heti vaatteet ja pyörän avaimen.

Sain vahvistuksen työsuhteeni jatkumisesta, työtoverit hellivät minua uudella lempinimellä 'aurinko'. Siinä vaiheessa minulla ei ollut enää vasta-argumentteja uuden läppärin hankkimiseksi. MacBook Pro alumiinikuorilla hiveli miellyttävimmin esteettistä silmääni. Ja vittu miten se on upea!

Tällä viikolla aion:

käydä katsomassa Picasson

kuntoilla

kokeilla taas elävää ravintoa

vältellä ahdistusta

ahkeroida töissä

sillä loppuviikolla menen Pietariin

Sitä voi miettiä

syyskuun 20.päivä vuonna 2008:

"TYÖKESKEISYYS. hyvä työpaikka on elämän tarkoitus. Pitää löytää jotain mitä haluaa tehdä. Sitä varten opiskellaan vuosikaudet. Elämässä valmistutaan työhön. Eläminen tapahtuu työssä, kotiin tullaan lepäämään.

Minä haluan elämäni tapahtuvan vapaa-ajalla. Haluan nähdä maailman. En halua yhdistää työtä ja vapaa-aikaa. Työnteko tuntuu usein vain välttämättömältä pahalta (tämä mielipide ei ole muovautunut tähänastisen työhistoriani vaikutuksesta).

Täysin turhaa sivuntäytettä...

Tänä vuonna syksy on likainen. Maa ei loista keltaisena, orannssina, punaisena, leiskuvassa asussaan."

Tänään ehkä vähemmän päälauseita, mutta tiesinhän minä! -filmi on pysäytetty jossain kohtaa, ehkä jo vuosia sitten.

20.syyskuuta 2007:

"päivä päivältä lehdet muuttuvat keltaisemmiksi, syksy tuntuu kylmältä. se on saapunut väärään osoitteeseen.

kuvittelin eilen olevani ihan tuubassa ja juuttuneena seinän sisään. ei kai auta muu kun mennä oikeesti väsään spliffi. kiinnostais myös happo ja ilmanen vauhti. hmm ja miksei koka kans.

näh, nyt minut valtasi kertakaikkinen kaikkikyvyttömyys."

Miksi minä aina palaan blogiin? Päiväkirjat on okei, blogit ei. Ketä kiinnostaa kenenkään koulutyttömäiset sepustukset päivän merkityksettömistä tapahtumista? Tarkoitan vain, että joka vuosi syyskuussa lehdet kellastuvat ja pyörivät tuulen mukana kadulla.

Minä sitten vihaan tunnelmien hakemusta keltaisista lehtistä tai aaltojen loiskeesta.

olen siinä imussa.
mikään tietoisuus ei voi minua pysäyttää, olen ilman polttoainetta käyvä kone. kone aloittaa ennen aamukuutta, pyöräilee, tekee palkkatyönsä ja pyöräilee, vaihtaa vaatteet, lukee lehden, on, lenkkeilee, jumppaa ensimmäisen kerran, on, jumppaa toisen kerran, lenkkeilee toisen kerran, jumppaa kolmannen kerran, tekee vielä pilatesharjoitukset ja etsii peilikuvasta tuloksia.

vedän itseni niin piippuun

enter Angst Existential

yksinäisyyteni,
minussa täytyy olla jotain ärsyttävää, vastenmielistä, luotaantyötävää, uuvuttavaa, turhauttavaa tai epämiellyttävää. ehkä musta ei saa mitään. olen hyödytön.
hyödytön toisten kannalta. tämä fakta ei häiritsisi, jos yleismielialani olisi riemukas.
syystä tai toisesta olen masentunut ja ahdistunut. mikään ei tunnu miltään, millään ei ole merkitystä, eikä sellaisia asioita voi luoda uudestaan.
silmät seisovat päässä, eli toistaiseksi valot ovat päällä, vaikkei ketään ole kotona.
sekin on väärin sanottu. oikeasti en ole varma olenko tässä vai missä. unohdun pääni sisään tai jonnekin, havahdun välillä samaan todellisuuteen missä useimmat ovat.