syyskuun 20.päivä vuonna 2008:
"TYÖKESKEISYYS. hyvä työpaikka on elämän tarkoitus. Pitää löytää jotain mitä haluaa tehdä. Sitä varten opiskellaan vuosikaudet. Elämässä valmistutaan työhön. Eläminen tapahtuu työssä, kotiin tullaan lepäämään.
Minä haluan elämäni tapahtuvan vapaa-ajalla. Haluan nähdä maailman. En halua yhdistää työtä ja vapaa-aikaa. Työnteko tuntuu usein vain välttämättömältä pahalta (tämä mielipide ei ole muovautunut tähänastisen työhistoriani vaikutuksesta).
Täysin turhaa sivuntäytettä...
Tänä vuonna syksy on likainen. Maa ei loista keltaisena, orannssina, punaisena, leiskuvassa asussaan."
Tänään ehkä vähemmän päälauseita, mutta tiesinhän minä! -filmi on pysäytetty jossain kohtaa, ehkä jo vuosia sitten.
20.syyskuuta 2007:
"päivä päivältä lehdet muuttuvat keltaisemmiksi, syksy tuntuu kylmältä. se on saapunut väärään osoitteeseen.
kuvittelin eilen olevani ihan tuubassa ja juuttuneena seinän sisään. ei kai auta muu kun mennä oikeesti väsään spliffi. kiinnostais myös happo ja ilmanen vauhti. hmm ja miksei koka kans.
näh, nyt minut valtasi kertakaikkinen kaikkikyvyttömyys."
Miksi minä aina palaan blogiin? Päiväkirjat on okei, blogit ei. Ketä kiinnostaa kenenkään koulutyttömäiset sepustukset päivän merkityksettömistä tapahtumista? Tarkoitan vain, että joka vuosi syyskuussa lehdet kellastuvat ja pyörivät tuulen mukana kadulla.
Minä sitten vihaan tunnelmien hakemusta keltaisista lehtistä tai aaltojen loiskeesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti