Havahduin siihen todellisuuteen, että seuraava viikko on viimeinen työviikkoni tässä siinä organisaatiossa, jonka palveluksessa olen ollut viimeiset puoli vuotta. En tiedä, onko minulla siitä mitään hyvää sanottavaa, mutta ei pahaakaan.
Viikon päästä lähtö Lontooseen. Olen viettänyt siellä aikaa muutamia kertoja, enkä vieläkään osaa sanoa, pidänkö ko. kaupungista vai en! Mielestäni Lontoosta nauttimiseen tarvitaan erityistä mielentilaa. En valitettavasti voi keskittyä tällä kertaa täysin parhaaseen ajanvietteeseen, eli urbaaniin fiilistelyyn, vaan toimin matkaoppaana kahdelle erityiselle henkilölle. He haluavat nähdä kaiken Towerista Madame Tussaudsiin ja mitä kaikkea............
En juurikaan käy baareissa, klubeille tai yökerhoissa, ja jos käyn, teen sen arki-iltoina. Eilen poikkesin hieman tavoistani, ja viihdyin valomerkkiin asti parissa paikassa. Sanon heti, että minulla oli hauskaa! mutta en ymmärrä näiden teinihelvettien vetovoimaa viikonlopusta toiseen.. Kallista bisseä, tungos, yleisesti niin hirveä meteli, että keskusteluyritykset jäävät tunnelmaa latistavan yksipuolisiksi. Niin, mitä muka hämmästelin, kun täysin ennalta tuntemattomat kundit tulivat pitkin iltaa nuolemaan kaulaani tai muita ruumiinosiani - muuta ajanvietettä ei ole, kun Poker face soi vuorostaan kuudetta kertaa. Tämän kaiken lisäksi tunsin itseni tädiksi, kun asiakaskunnasta valehtelematta 75% oli ala-ikäisiä.
Mutta kuten sanoin, minulla oli hauskaa! Pokasin ,,, vähän kaikkia, vedin pääni täyteen kunnolla ja tanssin pitkään monessa erässä, salaa iloiten jokaista poltettua kaloria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti