pää humisee ja katsetta on vaikea keskittää.
voi olla, että se alkaa olla täynnä räkää - tai sitten ei, kun ei nenäkään valu.

en kestä déjà vuita. tänään tuli yksi.
menen aina vähän paniikkiin, tuntuu, että yhteyteni 'normaalien' maailmaan katkeaa just nyt.
tein mielikuvaharjoitteita, jatkoin työtä, keskityin pitämään itseni kasassa, enkä lyyhistymään käytävälle.
negailin sekoamisoireitani loppuaamun ja kotona tankkasin kahvia, porkkanan ja LEIVÄN.

voi pillu mun ei ikinä enää pitänyt syödä leipää. ei tehnyt mieli edes. tyhmä idiootti.
kyse ei ole siitä ettäkö pelkäisin kuollakseni lihovani puolikkaasta leipäviipaleesta. tämä on verrattavissa samaan rikkeeseen kun jos vegaani söisi brasilialaisen naudan sisäfileepihvin.

haluan oman kämpän.